Minulla on ollut koko ikäni tapana pelata erilaisia pelejä. Lapsuuden ajan vanhat nintendopelit ovat yhä tuoreessa muistissani ja lähellä sydäntäni. Nyt, lähestyessäni kahdeksantoista vuoden ikää, mielenkiinnonkohteinani ovat tietokoneen strategia- ja roolipelit. Näiltä näkymin en pelaa varsinaisesti enää mitään peliä. Valitettavaa, mutta totta.

Wikipediaa parodisoivasta Hikipediasta löysin sutkautuksen, mikä ei minusta voisi olla oikeammassa. "Elämä on kuin peli, jossa kaikki ovat sinua vastaan." Jokainen haluaa olla edes yhdessä asiassa hyvä. Joku haluaa hyväksi juoksijaksi, toinen pyrkii pöytätenniksen maailmanmestaruuteen. Minä tahdon olla hyvä peleissä, joita pelaan sekä pyrin ymmärtämään tätä todellisuutta, jossa elämme.

Elämä ei kuitenkaan ole peli vaan se "on kuin peli." Jos lähtisin kirves kädessäni roolipelien aiheuttamassa huumassa murhaamaan ihmisiä, saisin hullun leiman. Elämässä ei ole sen omilla pelaajilla elämiä tai kuolleistaherättämisloitsuja, joiden avulla voisi jatkaa pelaamista. Meillä on vain yksi henki tässä ja nyt, jossa jonkun filosofisen eksistentialistin mukaan meidän on luotava oman elämämme tarkoitus.

Yritän tehdä blogistani roolipeliä muistuttavan, jossa virheitä tehdessäni menehdyn, mutta uudet menestykset ovat jatkuvia tuloksia useista elämistäni. Tervetuloa blogiini!